tiistai 26. maaliskuuta 2024

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista vapaista, tulivat tarpeeseen.

Isäni viettää talvet nykyään Las Palmasissa ja alkoi kysellä joulun tienoilla olisiko meillä mitään mahdollisuutta piipahtaa "kylässä". No, alun perin piti puksutella pohjoiseen, mutta se odottelee loppukesää ja nappasimme siivet alle ja muutaman päivän irtioton kaupunkilomalle, jossa pystyi liikkumaan T-paidassa. Melko ylellistä.

Löysin kivan AirBnb-asunnon suunnilleen kävelykadun puolivälistä niin, että kävelykadulle oli matkaa 25 m ja isän kämpille 500 m. 

Asunto oli tosi kiva ja suosittelemme, jos joku haluaa joskus tuohon kaupunkiin lähteä tutustumaan. Sijainti oli täydellinen. Kadun toisella puolen oli iso HiperDino supermarket ja kaikki kävelymatkan päässä. Omistaja toki puhui vain espanjaa, mutta elekielellä ja google-kääntäjällä pärjää yllättävän pitkälle.



Las Palmasin Canteras-kävelykadun varrella 
olevat talot on viehättävästi erivärisiä. 
Canterasia riittänee suunnilleen 5 km matkan verran, 
jos kävelee päästä päähän.

Meillä oli tapana aloittaa aamu tuoreella hedelmällä, yleensä papaijalla ja itse join siiinä vaiheessa litran teetä. Sitten teimme aamulenkin jompaan kumpaan päähän ja takaisin, ja palasimme syömään lisää aamupalaa eli siis lähinnä kahvia ja leipää. Päivisin oli sen verran kuuma, ettei ruoka sinänsä maistunut. Joimme yleensä tuorepuristettua mehua jossain vaiheessa ja söimme vasta illalla päivän aterian. Ruoka oli taivaallista. Saari kun on, kalaa ja mereneläviä sai tuoreena kaikissa muodoissa....


Santa Catalinan hotellin puistikossa
sangrialla. Oli muuten todella erinomainen!!
Haluaisin tietää mikä mauste siihen oli valittu.

Isä siippoineen oli tietenkin tosi otettu meidän tulosta ja järjestivät sitten kaikenlaista tutustumista. Kävelimme päivittäin varmaan 10 km kun tutkimme kulmia. Tuo on aika iso kaupunki kuitenkin, joten paikallisbussi pelasti pariin kertaan, kun päädyimme riittävän kauas kävellen, eikä hotsittanut kulkea enää takaisin.


Muikeana sunnuntaiaamun churroilla




Santa Anan katedraalin edustaa.
Katedraali oli upea sisältä ja tornista oli hienot näköalat, 
joista selvisi miten mäkinen kaupunki on.

Teimme yhtenä päivänä retken Agaeteen, kartalle ihan vasemmassa reunassa. Nuo onnettomat pienet tiet (joita myös moottoriteiksi kutsutaan) ja todella valtava 60 paikkainen bussi. No, jännitystä ei puuttunut. 
Puerto de las Nieves oli jotenkin kovin välimerellinen maisemaltaan. Hiljainen ja viihtyisä, noin käydä. Oleskeluun olisi liian rauhallinen. Mutta taas kerran: ruoka oli niin hyvää.....




Puerto de las Nievesiä

Vajaassa viikossa ehti tankata sekä aurinkoa että tuulta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää mistä tulee sanonta surffitukka. Nimittäin vaikka ei hiukset kostuneet, tuo suolapärske lentää jatkuvasti rannassa ja leijailee ilmassa, ja iltaisin hiusten setviminen oli tuskaa...

Las Palmas ei ole kuuluisa aurinkokaupunki, mutta kyllä me päivittäin paistetta saimme. Tuuli teki olosta oikein mukavan, lämpötila oli aamun +16 asteesta päivän kuumimman hetken +25. Yhtenä päivänä oli todella kuuma ja lämpötila oli mittareiden mukaan varjossakin +28. Silloin ei jaksanut tehdä yhtään mitään.




Canterasissa on siis myös lähes koko matkan mittainen hiekkarantakin. Sitä suojaa kauempana merellä Barré eli jonkinlainen riuttamuodostelma. Laskuveden aikaan aallot olivat mahtavat osuessaan riuttaan. 

Me emme yhtään hetkeä rannalla viettäneet. Kävelimme toki ensimmäisenä aamuna paljain varpain sen verran, että totesimme Atlantin olevan turhan viileä vielä maaliskuussa. Mutta hiekan putsaaminen niin, ettei kengät olisi hiertäneet jälkeenpäin, oli sen verran työlästä, ettemme rantaan menneet uudestaan kulkemaan.

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Mietteitä maaliskuusta

Tämä ilmeisesti on laskennallisesti yleensä ensimmäinen keväkuukausi.
Taivaan kiitos kaupunki sai aikaiseksi edes kertaalleen ajaa tästä meidänkin edestä tien lumiauralla, joten suurin osa loskasta saatiin raavittua pois ja meillä näkyy asfaltti. Ainakin toiseen suuntaan. 
Tyypillinen aamulenkkini on toki ensimmäisen 700 metrin matkalta edelleen silkkaa peilijäätä. Vanha hiekkatie, joka tehty huolella vinoksi, että vesi valuisi reunalle, tekee tuosta jäästä varsin jännittävän käveltävän, koska vasen jalka kiskoo koko ajan alamäkeen oikean pyrkiessä pitämään tasapainoa. Kaipa tästä lihaskuntoharjoittelua seuraa.... ?

Iloa päivään sai kuitenkin lähtemällä lenkille ensi kertaa moneen kuukauteen LENKKAREISSA. 
Kun muuten takana on viikonloppu helvetistä melko väsyneenä, edes jotain meni asiallisesti. Parin viikon jaksoon tehnyt 48 tuntia ylitöitä omien normaalien 40 viikkotuntien lisäksi...   Metka huomata, että kun 10 vuotta teki "kävelytöitä" eli oli käytännössä jalkojen päällä päivät, nyt kun saa enimmäkseen istua ja menee keikalle niin, että kävelee pari päivää, jalat hapottaa ihan huolella. Eipä löydy resilienssiä vanhojen akkoja koivista.

Vähän alkaa olla äiti väsynyt. Nyt menossa putken 15/18 päivä. Loppua kohti.


Pakollinen "ensimmäinen kahvi terassilla",
jota en tosin juonut pihalla


Lunta on vielä jonkin verran mutta jos näitä lauhoja päiviä pysyy ja aurinko pilkahtelee ajoittain, taitaa sulattaa nopeastikin. Harmi kyllä, katuja alittavat rummut taitavat olla jäässä. Ainakin meidän kohdalla kertyy parhaillaan uutta järveä kohdalle (rantatontti, mahtaa olla arvonnousua....) ja osa autoilijoista jättää ajamatta lätäkön läpi. (Asia, joka ei harmita hiukkaakaan, tässä on ajoittain järjettömät ajonopeudet pienelle tielle.)



Aamun uutisten seuralaiset uuvahtaneet lenkin jälkeen.

Parasta tässä ajassa on se, että aamulla valostuu aikaisin ja iltapäivällä valoa riittää tosi pitkään. Ihan turhaa kellojen siirtelyä taas tiedossa koska valostuu muutenkin.
Aamut on kyllä parhaita. Eikä illoissakaan totta puhuen vikaa ole, kun aurinkoa riittää. Paneelit ovat alkaneet tuottaa kivasti pitkän kuivan kauden jälkeen vaikka uutisointi siitä, miten aurinkopaneeleiden tuotto tehdään jatkossa vähemmän kannattavaksi muokkaamalla laskutusta siihen vartti-hintaan.

Kiusa se on pienikin kiusa tältä hallitukselta. Nih!

Meillä on pieni loma tiedossa loppuviikosta. Siis ensi viikko. Tulee tarpeeseen. 
Vielä ei kumpikaan ole sikäli lomaa "ansainnut", että olisi palkallista, mutta onneksi työnantaja ymmärtää tilanteen ja myöntää vapaata omakustanteisesti.

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Sosiaalisen median ihmeellisyydet

Moni on pohtinut somessa olemisen tarpeellisuutta. Itsekin vietän ihan liikaa aikaa siellä.
Tai vietin.

Nimittäin. Tulin äsken koirien kanssa lenkiltä ja tarkoitus oli tarkistaa yksi fb-kirpputoripalsta, mutta enpä päässyt puhelimesta sinne enää edes sisälle. Kun yritin kirjautua, herjasi, että lähetetään koodi WhatsAppiin, mutta eipä koskaan tullut. Joten - nopea kun olen liikkeissäni - tökkäsin kohtaa "poista koko profiili". Antaa paskan olla.

Voi toki olla, etten pääse enää Instagramiinkaan, samaa Meta-sontaahan sekin.... 

Liekö toisaalta niin suuri menetys? Joitain ihmisiä on, joiden välillä ainoa yhteydenpito on ollut sitä kautta, mutta on sitten niinkin, että jos eivät voi lähettää ihan henkkoht viestiä, ei liene kovin suuri tarve kuulla kuulumisiakaan....

Sillä tavalla. Somettamatta.
Jatkossa joko täällä tai muuten enemmän ja vähemmän "lähikontaktissa". Ne, kenellä on yhteystiedot, pystyvät yhteyttä pitämään, muilla ei liene sitten väliäkään.

lauantai 24. helmikuuta 2024

Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 


Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....


Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot
ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.


Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.
Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.


Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!


Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

T niinkuin taimikasvatus, niinkuin turhautuminen

Joku uskoo siihenkin, että siemenet pitää istuttaa jonkun tietyn kuun asennon mukaan. No, meillä nyt feng shui ja kuut on olleet nähtävästi suoraan syvällä ja poikittain kun mitään on istutettu.... niin aiemmin kuin tänäkin vuonna. Story of my life.


Kolme viikkoa kylvön jälkeen kasvaa:  EI YHTÄÄN MITÄÄN. 😠  Ja hiton hyysääminen näidenkin kanssa taas ollut.

Samoista siemenistä kuitenkin työkaverit on saaneet jo vihreää pilkistämään. Joten nakkaan koko hiton systeemin helkkariin ja painun toukokuussa taimikauppaan tai vielä mielummin pistän kasvihuoneen myyntiin ja asfaltoin koko pihan.

Kysyn vaan, että miksi edes yritän kun ei tule kuin sutta ja sekundaa.

UGH!

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Hellää helmikuuta

Tammikuusta 2024 jäi päällimmäisenä mieleen jokseenkin hirvittävä liukkaus. Itse asiassa taisi olla ihan alkukuusta myös ne kovat pakkaset, joiden jälkeen föhn-tuuli kävi päälle ja sulatti suuren osan.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että maailma on käveltävissä varovasti, eikä yhtään ainutta nollan ylittävää päivää tarvittaisi, ennemminkin ihan muutama sentti kosteahkoa lunta tuohon päälle. Se tekisi pinnoista miellyttävän tahmeat kävellä rennosti.


Taimikasvatus ei varsinaisesti etene. Jouduin nauramaan itselleni, kun mies totesi, että viime vuonna oli ihan sama tilanne. Kylvin siemenet ja olin kahden viikon jälkeen aivan hermokimppu, kun homma ei lähtenyt vetämään. Huoh!
Luin Jovelan Johannan tekstin noista lämpimistä kasvualustoista, ja toden totta, sehän meillä tässä ongelma on. Nuo turvepotit ovat järjettömän kylmiä, joten ei ihme, ettei idä. Toisaalta ei saa unohtaa faktaa, että kaivoin kätköistä myös mm. myskikurpitsan siemenet vuosimallia 2021 joten itämättömyys lienee myös ihan omaa vikaa. Samoin viime kesänä noukitut ananaskirsikat, jotka eivät ehtineet edes kypsyä. Hulluko olen, kun kuvittelen niiden siemenien sitten jaksavan lähteä kasvamaan?

Missä vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin?


Tekeleet tältä viikolta

Savityöt jatkuivat tauon jälkeen ja ideaköyhänä varastin tämän ajatuksen suoraan Pinterestistä. Kuvittelen siis, että näistä voisi tulla kaikista vähän eri sävyisiä sinisiä, ja jos ripustaisin ne naruun puukeppiin, ne voisi ehkä laittaa koristeeksi seinälle. Jää nähtäväksi. 
Vähän ongelmallista on se, että lasittaa voi vain toiselta puolen. Uuniin ei voi laittaa mitään niin, että lasite on uunin pohjassa, joten pitäisi keksiä tuet, minkä varassa nämä voisi olla ja lasittaa edes suurelta osin. Kyselen tästä lisää ensi viikolla, kun pääsen viimeistelemään ja totean jäävätkö polttoon asti. 

Bono-koira oli reissussa kasvattajan luona viikon verran. Tähän lomaan liittyy myös tällainen "perästä kuuluu" viesti. Kovin hyvin se oli solahtanut kasvattajan perheeseen, sen jälkeen kun ensin 12v mummokoira teki selväksi, että hän on perheen matriarkka ja pomo, ja kaksi muuta tyttöä samoin selvittivät, että he itse asiassa määräävät myös sängyssä paikan, minne vieraan sopii päänsä painaa. 


Oli ilo tehdä lauantaina pitkä aamulenkki kaikkien koirien kanssa. Ilma oli suloinen ja lumi natisi kenkien alla. Bonolla oli valtavasti lukemattomia uutisia matkan varrella eikä kiire ollut kellään.
Nämä kaislat ovat itse asiassa yhden päätien varressa ja minusta tekevät jotenkin ihanasti sellaisen kevätfiiliksetn (vaikka helmikuussa siitä on vielä ihan turha puhua), erityisesti tuota sinistä taivasta vasten. Vähän myöhemmin keväällä aurinko alkaa laskea niin, että kaislat saa siihen punaiseen kiinni. 

Lauantain sauna oli Bonolle myös viikon kohokohta. Meillä Merlin tulee saunaan, se sammuu lähes samantien kyljelleen lauteelle, ottaa ensimmäisen kierroksen löylyt ja haluaa sitten sisälle nukkumaan. Beet sen sijaan jatkaa kierros kierroksen jälkeen. Ne käyvät piehtaroimassa hangessa ja juovat löylyvettä, makailevat lauteilla rentoina ja hiljaa. 

Yhtään koiraa meillä ei ole koskaan tuotu saunaan, kaikki ovat tulleet sinne itse. Ja jokainen on jäänyt nauttimaan. Saunaa ei meillä lämmitetä kovin kuumaksi, sellainen 60 astetta on meistä hyvä. Pystyy hyvin hengittämään ja istumaan pitkiäkin aikoja vaan rentoutumassa. Pata kuitenkin lähtee niissäkin lämmöissä jo kiehumaan hyvin, ja ilma on pehmeän kosteaa.

Meillä on meidän mielestä ihan paras pihasauna!! ♥ 


Pientä myrkynkeittoa

Tehtiin kirpputorikierros, mutta löytöjä ei ollut. Ennemminkin pisti erikseen silmään, että kahdella isolla kirppiksellä oli tosi runsaasti tyhjiä pöytiä ja hyllyjä - ja että ihmiset tuntuvat hinnottelevat kaiken mahdollisen niin, ettei sitä kukaan halua ostaa. 
Osa tavarasta tuntui olevan silkkaa roskiksen täytettä, kuten vanhoja viinapulloja. Jossain pöydässä pisti silmään, että sinne oli tuotu iso osa vähänkin kalliimman tapaisia astioita; oli Taika-mukit, ja -lautaset sekä Muumi-mukit ja vielä jotain muuta Iittalan keittiökamaa. Hinnat vaan oli Taika-mukeissakin samat kuin esim. Prismassa, joten vaikea kuvitella niiden menevän käytettynä kaupaksi. Toisaalta jäin sentimentaalisena pohtimaan, josko perheessä on rahat loppu ja ruokalaskun kattamiseksi kiikutettu kirpparille ne ns. paremmat astiat.

Toisen kirpparin yhteydessä on Minihinta-niminen market. Sen myynti oli sitten kaikkea mahdollista ja vielä vähän. Oli pesuaineita, kynttilöitä, paperitavaraa ja jotain vaatteita. Osa ihan älyttömän halpaa (kuten ostamani tuulilasin pesuneste....) ja osa sitten sellaista, mille ei nyt vaan meillä ollut käyttöä. Mutta kauppa oli hupaisa. Voin tehdä retken sinne toistekin ihan vain katselumielessä. 

Paluumatkalla pysäytin saksalaisen marketin kohdalla, koska niillä on parhaat ja suurimmat inkiväärit. Pari miehen käden kokoista palaa ja pari pussia sitruunoita. Myrkynkeittoon kotona. 
Sulattelin hunajaa lämpimään veteen ja mies päristeli noista hedelmistä mehulingolla varsin tiukkaa tavaraa. Sitä kun ottaa snapsilasillisen aamuisin, luulisi pysyvän tautien loitolla.

Toistaiseksi helmikuu on hellinyt ainakin sään puolesta. Toki se Norjalainen myrsky tuntui melko reippaana tuulena vielä tänään ja savupiipussa vihelteli kun poltettiin. Mutta kiitos, näin saa jatkua.

perjantai 26. tammikuuta 2024

Etätyöpäivä

Harvoin, jos ikinä, tässä työssä on mahdollista tehdä töitä etänä. Niitä mummoja kun ei noin kuvaannollisesti voi tuoda omalle sohvalle.... 😁

Mutta meillä, jotka teemme hoidon tarpeen arviointia, on onneksi mahdollisuus aika ajoin ottaa kone kotiin ja tehdä puhelintyötä kotoa käsin. Toki tiettyjä rajoituksia siinäkin on. Esim. minä pystyn tekemään sellaista vain silloin, kun päivään on suunniteltu lyhennys, koska mies tulee kotiin ennen kolmea. En voi puhua kenenkään asioista niin, että talossa on toiset korvat. Eikä olisi reilua kertoa toiselle, että hänen pitää jäädä pihalle vielä lopuksi omaa työpäivääni...  En toisaalta halua lukittautua minnekään pimeään koppiin kotona, tokihan voisin olla vaikka makuuhuoneessa, kai? Helpompi toteutus näin, kun ei tarvitse moisia miettiä.

Kohdalle osui lyhennetty perjantai. Päivänä, jolloin täysikuu loimotti aamulenkillä tuntia normaalia myöhemmin ja auringon noustessa pellonreunalta taivaanranta värjäytyi metkan hattaran vaaleanpunaiseksi. Aamuja, joita ei yleensä koskaan näe.


Työkaverit otti aika rennosti.

Perjantai on tyypillisesti rauhallinen. Heti aamusta on jonkin verran tekemistä, sitten tulee seesteinen vaihe, ja iltapäivällä osa ihmisistä kömpii puhelimeen taas myöhemmin. 
Tilanteesta pystyy ottamaan hyödyn irti: pesin pari koneellista pyykkiä, koska sen koneen vieressä ei mitenkään tarvitse oleskella pesun aikana. Ripustaminen voitaneen katsoa vaikka taukojumpaksi. Ainakin siitä oli enemmän hyötyä kuin roikkumisesta puhelimella, mitä töissä tulee tehtyä....

Lounasaikaan keittelin itselleni pussista ranskalaisen sipulikeiton. Siinä on soppa, joka jakaa mielipiteitä: toiset inhoavat sydämensä pohjasta, meillä tykätään. 
Mutta jekku on pussikeitossakin siinä, että sen antaa muhia sen 10-15 minuuttia rauhassa. Kävin välillä vatkaamassa mutta hoidin pari puhelua ohessa. Ja olipa makoisaa!

Lounaan nautiskelun ohessa tuijottelin tuohon ruokapöydän päätyyn. 
Taimikasvatus on alkanut. Eikä ole siistiä.

Suihkuttelin multia ja mietin. Voisikohan tuohon ikkunan eteen rakentaa jonkinlaisen leveän laudan, vaikka roikkumaan, ja pitää taimilautasia siinä? Jos samaan telineeseen vielä tekisi jonkunlaiset pidikkeet tuolle kammottavalle vaaleanpunaiselle valolle, saisi nuo purkit viemästä tilaa pöydällä. Olisivat sitä paitsi ainakin 40cm lähempänä ikkunaa ja luonnonvaloakin.


Näin hukkapätkänä jäin vain pohtimaan yletänkö niitä siinä hoitamaan samalla tavalla. Eli pitääkö teline jättää niin alas, ettei se tavallaan säästä mitään?
Paitsi että siinä on pöydän ja ikkunan välissä kyllä tyhjä tila, joten....  hmmmm...

Seuraava mahdollinen puuhauskohde siis keksitty. Katsotaan.

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...