Ipana goes America

Onhan tästä puhuttu.
Onhan sitä suunniteltu ja pohdittu.

Nyt se on totta:  IPANA GOES AMERICA!

Ipana siis lentää yksinään Jenkkilään. Oman muinaisen vaihtariperheen siskon perheeseen lainalapseksi.
Lukion rehtori ja opettajat tuli vastaan, antavat tehtäviä ja sallivat tehdä etätehtävät reissun aikana. Kouluun saa palata kesken kurssin ja silti osallistua kokeisiin. Hatunnosto koululle joustosta!!

Kielikylpy.
Kokemuksia, rohkeutta, näkemistä, ihmisiä, lämpöä, seikkailua....

Olen niin iloinen tuon lapsen puolesta!!

Teijolla ja merellä

Jotenkin naurattaa, kun ihmiset puhuu ruuhkavuosista kun lapset on pieniä.
Minulla on ruuhkavuodet nyt pahimmillaan, kun lapset hoitavat itse itsensä, mutta haluan elää omaa elämääni.
Työ haittaa vakavasti harrastustoimintaa! Totta puhuen mitä tahansa vapaa-ajan viettoa.

Viikolla oli taas tiukka työputki niin, että teimme miehen kanssa neljä viidestä eri vuoroissa. Siinä seurustellaan sitten Post It -lappujen kanssa....

Oli kuitenkin yksi yhteinen vapaa iltapäivä, ja koska olen edelleen niin suivaantunut siitä reilun viikon takaisesta koirakohtaamisesta, enkä uskalla tuolla omalla pitkällä lenkillä nyt käydä, päätimme kokeilla pystyykö luonnonpuistossa kävelemään vai onko pitkospuut kurjassa kunnossa talvella.

Edukin oli mukana,

ei vaan tunkenut kuvaan.

Hyvähän siellä oli patikoida. Mentiin Matildanjärven ympäri ilman eväitä. (Asia, josta koirat oli hyvin ihmeissään. Ainahan meillä on kahvit ja voikkarit tällä laavulla, nyt ei ollut edes purutikkuja!)

Toki pitkospuut oli jäiset ja kokkareilla, mutta kun suo niiden vieressä oli kivassa jäässä, siihen oli tallautunut polku, mitä pitkin pääsi hyvin etenemään.

Oi, miten koirat nauttivat! Ja itsekin. Niin sielu lepää.

Aivan mielettömän ihanaa, että vielä 18:30 on täysin valoisaa. (Minähän otin otsalampun taskuun varmuuden varoiksi,)

****

Perjantaina mies heitti minut ja yhden työkaverin junalle. Treffasimme vielä pari muuta ja otimme aamushamppanjat junassa (täysin kiellettyä....) matkalla Turkuun.

Olimme tyttöjen kesken lähdössä jälleen piknik-risteilylle.

Upea päivä saaristossa.

Hyi olkoon, nuo heikot jäät.....

Auringonlasku jossain saaristomerellä

Ihanat ihmiset!! ♥

Pakollinen hissikuva

Koko homman idea oli: syödä hyvin, seurustella, nauraa käkättää, juoruta ja viihtyä. Tehtiin hyvin vähän pieniä ostoksia ja haahuiltiin vähän ympäri laivaa.

Täytyy sanoa, että niin hauskaa kuin olikin, kyllä tuollainen laivareissu, erityisesti perjantaina, on nyt niin nähty.

Suomalainen mies, kännissä kuin mikä, luulee olevansa taivaan lahja naiskunnalle, ja laiva. Hoh hoijaa....  ja hyvin iso YÖK!!

Laivalla soitti kiva bändi, mutta myös tanssilattia oli valitettavan täynnä noita känniääliöitä, joten pääasiassa istuttiin ja nautittiin vapaasta.

Minähän menin lauantaina sitten aamuvuoroon töihin, joten kun juna palasi kotiin illalla klo 21, olin jo ihan valmista kauraa nukkumaan.

Työpäivän kyllä väsytti aivan sietämättömästi. Olin tehnyt ilta-aamu -yhdistelmää (mitä en yleensä tee), ja viikon yöunet oli olleet vaatimattomat kautta linjan.

Pikku päiväunet sohvalla ja sitten terassikahvit, kevään ensimmäiset! 

Nämä kaksi pyöriskelemässä terassilla (missä ei siis vielä voi istua), ja hyvät kahvit.

Kyllä kelpasi.

Siihen perään tuhti iltalenkki ja sauna, ja elämä olikin hyvin reippaasti voiton puolella.

Isompi tytär oli tehnyt omassa työssään jonkun tavoitteen ja voittanut käyttöönsä ihka uuden Minin (auton siis), ja tulivat lauantaina sitten saunomaan ja jäivät yöksi.

Sunnuntaina tein majatalossa vähän tavanomaista paremman aamupalan tarjolle, ennen kuin jatkoivat matkaa Helsingin suuntaan:

Vähän bageleita ja munakokkelia tavanomaisten leikkeleiden rinnalla. Ai että!!

Ipana teki vähän paremman bagelin itselleen....

Käsilaukun sisältö

Ilman sensuuria.
Älyttömän hauska haaste Heliltä.

Minä tykkään aina kaupoilla ollessa katsella kaikkia kasseja ja käsilaukkuja.
Niitä on ihan kotitarpeiksi, ja itse asiassa hyvin monta on tälläkin hetkellä kirpputoripöydällä odottamassa uutta onnellista kotia.
Mutta sanonta naisella ei voi olla liikaa kenkiä pätee jollain tasolla myös laukkuihin. Vaikka olen todella huono vaihtamaan kassia, pidän siis yhtä ja samaa matkassa, kunnes jotain tapahtuu ja vaihdan....

Koska kuljetan koko ajan kamojani korissa, päätin ottaa kohteeksi koko kopan.
Normaalioloissa koppa lojuu eteisessä ja käsveska siinä sitten tuolla lailla levällään. Ah, mikä herkkupala mille tahansa varkaalle, joka kurkistaisi ovesta sisään....

Tarkennan sanontaa koko ajan: silloin kun kuljetan niitä. Lähinnä siis töihin mennessä.
Kauppaan lähtiessä heitän taskuun tuon myöhemmin esiteltävän harmaan pussukan ja puhelimen ilman sammakkopussia. Lisäksi kori, johon on taiteltu kylmälaukku ja toinen kangaskassi.
Jos lähtisin esim. viikonloppuna käymään ostoskeskuksessa, silloin toki ottaisin mukaani käsilaukun ja sen sisällön.

Tavallisesti kun lähden töihin, laitan korin pohjalle eväspurkkini. Jotkut muovikipot siis, ja vesipullon (1,5 litraa).
Pitkään päivään mennessä kun purkkeja on aamupalalle, lounaalle, päivälliselle ja vielä välipala, kopassa alkaa olla painoa niin, että käsivarsi on kovilla.

Nostin kassin pois, ja kas. Kopan pohjallahan pyörii yhtä sun toista.

Tukkahärpättimiä, näköjään lenkkejä oikein kolmin kappalein, yksi metallinen isompi solki, sitten tuollainen iso hopeinen kulkunen, mikä on hakaneulalla kiinni työpaidassa joulun alla. (Mikäs sen loogisempi paikka sille, kuin kulkea mukana läpi vuoden....)

Ja tietenkin tärkein: työavainnippu. Siinä siis lätkä, jolla pääsen sähköovista, isompi ura-avain tiettyihin oviin, työmaan tolpan avain auton lämmitykseen ja pukukaapin avain. Kaikki tuollaisessa hillittömässä kettingissä kiinni. Tuohan on tarkoitus ripustaa siihen "tissitaskuun" eli kynätaskuun, mutta en halua pitää sitä esillä, joten koko nippu pyörii taskussa. Töissä lisään samaan avaimenperään vielä työpaikan avaimet, joissa on kolme eri lääkekaappien avainta. Meillä siis luovutetaan avaimet kädestä käteen aina seuraavalle vuorolle.

Laukku itsessään on joulukuussa Prahasta ostamani pieni kangasveska.

Ostin taannoin Barcelonasta vastaavan turkoosin, mutta tein hölmösti ja kuljetin sen Thaimaassa kerran rannalle.

Se otti suolapärskeistä ja hiekasta niin paljon itseensä, että oli ihan tahmea.

Koska siellä on pohjalla tyhmästi vuorikankaan ja päälikankaan välissä pahvi, sitä ei voinut pestä ilman vuorin purkamista. Ja suoraan sanottuna en osannut tehdä sitä siististi ja siitä tuli sen jälkeen epäsiisti enkä ole halunnut käyttää sitä.

Tässä Prahan kassissa pahvi oli erillisen kankaan sisällä ja heitinkin sen jo pois.

Tykkään tuollaisesta lötköstä mallista.

Mustavalkoisena se on vähän rauhallisempi kuin turkoosi.

Kassissa:

* kolme (!!) pötköä Polo-minttuja  (Ostin Salon Tigerin loppuunmyynnistä kaikki loput, mutta niitä oli huomattavasti enemmän kuin kolme....)

* kaksi vanhaa autoa

* kolme kynää

* näemmä myös kolme huulirasvaa (tuo vanha TW-purkki on täytetty Vitaliksella)

* kaksi Kindermunan sisämunaa, joissa särkylääkkeitä

* peili

* tuollainen sammakkopussukka, jossa on kännykkä ja toisella puolen kolikot, siinä on siis kaksi taskua noilla sulkimilla. Löysin joltain markkinoilta kerran ja tykkään hurjasti.

* harmaa pussukka korteille ja rahalle

Ja tässä kohtaa havaitsen hyvin oudon asian:  Missä on kalenteri?? Käytän Tehyn pikkukalenteria ja se kulkee aina mukana. Nyt se kuitenkin puuttuu.....

Kirjoitan siis kaiken kalenteriin. Olen avannut puhelimeen appsin työvuoroille, koska sillä lailla ne näkee helposti yhdellä silmäyksellä, mutta luotan tuohon paperiversioon kuin peruskallioon enkä tulisi toimeen ilman.

Pienimuotoinen pään pyörittely ympäri keittiötä paljasti sen piileskelevän täysin näkyvillä hellan vieressä, jossa viimeksi eilen kirjoitin Ipanan lentolipuista aikataulua muistiin. 

Sammakkopussukan sisältö:

* muutama kolikko

* kännykkä (kuvaushetkellä kädessä)

Kännykästä sen verran, että minulla ei ole kännykässä mitään erikseen ostettuja kuoria. Pidän sitä tuossa pussukassa ja siellä se säilyy naarmuttomana ja siistinä. Kännykkä on siis kännykkä, tylsä mustaa lasia ja harmaata "peltiä".

* isän ja naisystävänsä käyntikortti, jossa heidän Thai-puhelinnumerot

* Tehyn jäsenkortti

* lisää tukkalenkkejä (ihmiselle, jolla ei ole niin paljon hiuksia, että ihan kaikkiin riittäisi karvoja....)

Harmaa pussukka.

Sellainen kahteen lokeroon jakautuva kangaspussi. 

Mainitsen tässä, että sain sen työpaikalta osallistuttuani yhteen aloitteeseen, joka sittemmin myös palkittiin. Tämä oli osapalkinto. Valmistaja näkyy olevan Kui. (En tunne...)

* koetoimitsijakortti (Kennelliiton)

* rokotuskortti

* elinluovutustodistus

* silmälasien vahvuuskortti

* ICE-kortti

* riistanhoitopiirin jäsenkortti

* hirvi-kotelo (lisää kortteja)

* alumiininen korttikotelo (ns. koko ajan käytössä olevat kortit)

Hirvikotelo:

* Mustin ja Mirrin kantiskortti

* Ikea

* Finnair

* Holiday Club

* EU Kelakortti (näyttää olevan vanhentunut....)

* Lindex

* Suomalainen kirjakauppa

* Tehy (miksihän saman vuoden kortteja on kaksi??)

* SPR:n EA-kortti

* hygieniapassi

* Kirjakerhon kortti (sama kuin Suomalaisen, hölmöä)

* kaksi aseenkantolupaa  (Kyllä, mulla on rinnakkaisluvat meidän kumpaankin metsästysaseeseen ja osaan niitä myös käyttää...)

Alumiininen kotelo, jonka hankin, koska luottamukseni kanssaihmisiin on vaatimaton. Tuo estää käyttämästä esim. sirukortin lähimaksuominaisuutta kassin/taskun läpi "vahingossa" tai "salaa".

* EU Kelakortti jälleen (heitin toisen pois, se oli vanha)

* Kelakortti

* Plussa (en tiedä miksi se on täällä, käytän sitä ehkä kerran vuoteen)

* Pikatukun kortti

* Kirjasto

* S-bonus kortti

* Viking Linen kortti

* ajokortti

* pankki/Visa

* matkavakuutuskortti

Näin kun tuota kassia penkoi, tuli jo hetkeksi itsellekin sellainen olo, että onko tämä edes todellista. Mihin ihmeeseen ihminen tarvitsee tuollaista määrää kaikenmaailman kortteja?

Jossain Lindexissä olen käynyt viimeksi ehkä 2013 joten ainakin sen kantiskortin voisin luovuttaa pois. 

Näitä vastaavia haasteita kun olen lukenut, huomaan myös tiettyjä "puutteita" omassa kassissani.

Minulla ei ole yhtään purkkapussia (se on työpaikan lokerossa....) eikä mitään hygieniatarvikkeita laukussani.

Toisaalta kaikkien takkien taskuissa on nenäliina tai pari, enkä muista milloin olisin käyttänyt terveyssiteitä, sukkahousuja tms....

Havainto: tällä hetkellä olen täysin rahaton, näköjään missään ei ollut yhtään käteistä rahaa (noita muutamia pennejä lukuunottamatta). Yleensä sitä on sentään kymppi-pari kaiken varalta.

Kuukausikuvia: maaliskuu osa 1

Maaliskuu alkoi samoissa merkeissä kuin helmikuu päättyi: kirkasta, kuulasta ja pakkasta.
Sittemmin ollaan päästy lämpimämpiin aloihin ja paitsi että katoilta putoilee lunta, myös jalkakäytävien reunat ovat melko märkää maastoa lumivallien sulaessa.
Myös metsäpolut on paikka paikoin vähän epämiellyttävää käveltävää kun hanki on sen verran pehmeä, että esim. kantapää uppoaa, jolloin askelluksesta tulee taas lipsuvaa ja lonkkaa/selkää kipeyttävää.

Tänään 13.3.

+2°C

tihkuttaa vettä

Edelliset kuvat tältä aukealta oli niin kirpakan raikkaita.

Nyt pelkkää sumppuraa ja loskaa.

Vaikka periaatteessa on kurjaa, että on niin harmaata, on kuitenkin kiva tietää, että kevät on hyvää vauhtia tulossa, koska lämpenee.

(Kieltäydyn uskomasta sääennusteisiin, joissa luvataan ylihuomisella -10.... )

Koiria ja Leffaviikonloppu

Ehdinkin jo paljastaa vähän lauantain puuhista.
Aamu alkoi perinteisellä koiralenkillä, ja koska halusin nauttia vapaasta, päätin tehdä vähän pidemmän rutiinin.....
Noh, kaikki ei tietenkään sitten mennyt ihan putkeen, muutenhan ei olisi mitään kerrottavaakaan.

Koska olen aina niin aikaisin liikkeellä, tyypillisesti en koskaan näe ketään ennen kuin kylälle palatessa ja koirien jo ollessa kiinni muutenkin. Saan siis todella rauhassa nauttia kelistä ja maisemista sekä hiljaisuudesta.
Eilen tultiin metsäpolulta hakkuuaukean läpi metsäautotielle. Meillä on siinä risteyskohdassa tavanomainen herkku-hetki, eli heitän kourallisen koirankarkkia ilmaan ja pojat saavat niitä nuuskutella ja etsiä.

Itse etenin jo vähän koirien nuuskiessa vielä. Bono ehti viereeni, kun havaitsin vastaan tulevan ison leonbergin koiran, luonnollisesti vapaana.
Sain omani kytkettyä ja karjaisin kohti tulevalle SEIS! mutta koska isäntänsä laahusti jossain 60 metrin päässä vielä kaikessa rauhassa, koirahan ehti edetä jonkun matkaa.....

Minähän huusin kuin rantapiru. Ärrää sisältävät sanat matalalla äänellä (edes tarkoittamatta mitään, siis pelkkä murina) on tehokasta, ja siinä kun kirjaimellisesti jalat vapisten karjuin, ehdin miettiä mitä teen jos se oikeasti tulee ihan kohdalle.....

Loppu hyvin, kaikki hyvin!  Koira saatiin kytkettyä ja omat hermoni huokailivat helpotuksesta.
Kiittelin ja kehuin omiani, jotka olivat olleet minun (valtavan, heh!) selän takana käskystä ihan hipihiljaa.

Mutta siis oikeasti: hanki nyt helvetti 70-kiloinen koira ja laske se irti tapakouluttamatta sitä mitenkään, talsi itse laiskana h i t a a s t i perässä ja odota, että joku muu hoitaa tilanteen.
Hanki ystäviä ostamalla niitä koiria kaksi. Taivaalle kiitos se toinen on ilmeisesti jo paremmilla mailla....
Tämä ei siis ollut ensimmäinen kohtaaminen kyseisen ihmisen kanssa, ja joka kerta pohdin miksei koiran ostamiseen tarvita lupaa. Erityisesti kun kyse on tuota kokoluokkaa olevasta, jota minä pelkäisin yksinkin ollessa sen tullessa kohti vapaana.

****
Lauantai-ilta meni sitten viihteellisemmissä merkeissä.
Leffateatteri mainosti Red Sparrow'ta, ja toisaalta samanaikaisesti toisessa salissa jotain Bruce Wills -pöhinää, joten jokaiselle jotakin.

No tuota.
Leffa kesti yli 2 tuntia ja vaikka se toki eteni, jotenkin jäin loppuun saakka odottamaan, että se alkaisi....

80-luvulla eläneet saattaa muistaa Kylmän Sodan, ja sitä aikakautta tuo varmasti kuvasi hyvin. Vähän turhan roisia väkivaltaa omaan makuuni, toisaalta varsin autenttista kuvausta jopa nykyajasta, kun muistelee ihan viime viikkojen uutisointia jotain Englannissa sattuneesta myrkytyksestä.....

Tulipa nyt sitten katsottua.

****
Sunnuntaina aamulenkin jälkeen (jonka alistuin tekemään ihan vaan kylän ympäri kävelemällä, koska eilisestä jäi itselle paha maku....)  nappasin Ipanan autoon ja pärtsättiin Turkuun suuremmille huudeille.

MIELETÖN MUSIIKKI!!! Upea soundtrack!

Tästä leffasta on sanottu näemmä julkisesti jo paljon. Itse ihmettelen, ettei se noussut enemmän esille joissain palkinnoissa. Mitä niitä nyt on: Oscarit, Global jotain yms.

Jonkun arvostelun näin, missä sitä verrattiin La-La-Landiin (mikä oli omasta mielestäni ehkä typerin ja huonoin pitkiin aikoihin.... onneksi en maksanut siitä vaan näin sen lentokoneessa.) ja että La-La-Landin voittamien Oscareiden takia tämä ei olisi voinut menestyä.  Jotta häh??

Oli miten oli. MIELETÖN! Upea!! Aurinkoa, hyvää mieltä, inhimillisyyttä, hyväksyntää, ystävyyttä!
Särkee sydämen ja täyttää sen ilolla! ♥

Jälkeenpäin sitten vanhemman tyttären ja poikaystävänsä kanssa kahville ja iltapäivällä kotiin.
Oi, mikä ihana viikonloppu!

Hoppuviikon kuulumiset

Jälleen takana yksi viikko, jolloin olen suunnilleen käynyt kotona kääntymässä sängyssä ja mennyt taas.
Kaipa näitäkin kiire-viikkoja joskus muistelee nauraen. Kuvittelin tosin, että ns. ruuhkavuodet ovat jo omalta osaltani ohi, mutta väärinpä luulin.

Maanantai:

Rakkaat ihanat ystävät ovat juuri tulleet isovanhemmiksi!!!

Poikkesivat meillä palauttamassa miehen auton, joka oli heillä huollossa, joten siinä kahvin edellä skoolattiin nyt mummille ja papalle! ♥ 

Omalta osaltani vapaapäivä pitkän työputken jälkeen, joten tuli vietettyä ihanalla tavalla.

Mikäs siinä, kelpaahan sitä maanantaina alkaa skumppaa juomaan jo puolilta päivin.....  =D

Tiistai:

Mama's Taxi -päivä lapsen ratsastaessa.

Parasta kuskipäivissä on se, että ihana työkaveri on aina valmis kutsumaan luokseen ja kutsuu Bonon aina erikseen.

Ansku, Jack Russell,12 vk tuossa korvan takana, antaa kyytiä ja viihtyvät hienosti porukassa.

Ainoa miinus siitä, että unohdin, etten kestä kahvia iltaisin ja join sitä kunnon tuopillisen.

Sillä seurauksella, että katsoin kelloa vielä kahdelta, kun se sittemmin soitti 5:12 tapansa mukaan....

Mutta pojat, että valkosuklaa-laavakakku oli kahvin kanssa taivaallista!!!

Blondi mikä blondi!

Keskiviikko:

Listassa sovitusti pitkä päivä.

Otin pojat aamulla remmiin ja tehtiin puolen tunnin hyppely ennen suihkua. 

Mieskin aamuvuorossa, mikä on tylsää.  Koirat nyt kuitenkin pärjäävät pienemmilläkin lenkeillä kun on pakko. Iltapäivällä saavat kunnon tunnin remuamisen metsässä.

Torstai:

Normi aamuvuoro pitkän perään ei ole koskaan välttämättä hyvä idea, mutta tällä kertaa olin ti-ke yön valvomisesta niin väsynyt, että kun kaaduin naamalleni sänkyyn klo 21, sammuin samantien ja fiilis kellon soidessa 5:12 oli suorastaan valoisa.

Päivän mittaan tosin fiilikset alkuun vähän laskivat, kun jälleen sairastapausten vuoksi selvisi meillä olevan isoja puutteita henkilöstössä.

Tein toisen pitkän sitten heti perään kun olin ensin vähän konsultoinut kotiväkeä puhelimitse, että oliko jotain.....

Perhe alkaa olla niin tottunut, että niiden reaktiot on lähinnä "vähän jännää", sillä lailla sarkastisella äänenpainolla.

Ja mehän vedettiin sitten niin kivasti kollegan kanssa iltaan saakka. Samat partners in crime kuin edellisenä iltana.

Parasta työssä on se, että tietää työkaverin hoitavan oman osuutensa niin itse voi keskittyä vain omaan työhönsä! ♥   Mulla on parhaat työkaverit ikinä!

Perjantai:

Se totisesti ansaittu vapaapäivä.

Pojat remmiin ja lenkille aamusta. IHANAA!!

Edu oli aamulla vähän kypsä, kun kuvailin. Lähinnä ilmeestä tuli mieleen, että ajatuskupla pään päällä sanoo: come on, akka, pistä ne tossut kiinni, että päästään lähtemään. Hukkaa se kamera jo!

Tehtiin ihana tunnin lenkki aamulla, sitten puolisen tuntia päivällä, ja illalla sovin vielä Bonolle uuden tyttökaverin kanssa treffit.

4 kk ikäinen käyttökultsu Daisy juoksutti meidän viikaria pitkin umpihankea viitisen kilsaa.

Tähän päälle ensin kylpy ja saunaan lämmittelemään/kuivumaan, ja illan mittaan ei kuonoa meinannut mustavalkoisen huovan alta erottaa.

Aika voipunut junnukoira.

Taisi pohtia tahollaan, että "menis jo töihin, ettei olis koko ajan hääräämässä jotain"..... 

Lauantai: 

Varastettuja ideoita: Pyykkietikkaa. Tai siivousetikkaa. Miksi sitä kukakin haluaa kutsua.

Kuorin siis neljän appelsiinin kuoret, viipaloin vähän pienemmiksi ja purkitin ne. Päälle kirkasta väkiviinaetikkaa. Tuo Felixin purkki vetänee n. litran. 

Saa tekeytyä parisen viikkoa, sen jälkeen pullotetaan ja käytetään mihin tahansa pyyhkimiseen laimentamalla 1:1 tai pyykkiin puoli desiä koneelliseen.

Luonnollinen ja hyvä tuote. Tekee pyykistä pehmeää jättäen ihan laimean sitruksen tuoksun.

Olen ostanut pyykkietikkaa aiemmin, mutta bongasin tämän teko-ohjeen Jovelan Johannalta.

Noilla sivuilla muuten kerrotaan hyvin myös siitä, miksi sitruksen kuoret on hyvät siellä joukossa. Eli ei pelkästään tuoksun takia, vaikka se toki on itselleni pääasia puhdistustehon lisäksi.

Kaupan hyllystä löytö: joskus jotain muutakin päiväkahvipullaa kuin iänikuista suklaa-jotain....  =D

Salmiakkifanille jotain! HYVÄÄ!! Suosittelen!

Orkideojen kylpypäivä. Näin keväällä alan kylvettää niitä viikottain. Talvikaudella saattoi mennä kolmisenkin viikkoa välillä.

Mutta nyt puskevat uutta vanaa joten kukkiakseen tarvitsevat vettä ja ravinteita. Jälkimmäisestä en vielä tiedä, pitänee hankkia jotain orkideajuttua, mutta vettä riittää.

Upotan ne niin, että todella ihan uivat. Nuo kookoskokkareet, jossa kasvavat, kastuu pikkuhiljaa läpikotaisin ja pitää alustan kosteana sitten muutaman päivän.

Vapaasta innostuneena leivoin jenkki-tyyppistä kurpitsapiirakkaa kun törmäsin omassa pakastimessa kurpitsasosepurkkeihin.

Jenkkiläinen kurpitsapiiras:

4-5 munaa

4 dl kurpitsasosetta (meillä oli kesäkurpitsaa)

2 dl kuohukermaa

1 dl jauhoja

2 dl fariinisokeria

kanelia

kardemummaa

neilikkaa

Sekoita kaikki aineet hyvin. Paista alle pohja esim. piirakkataikinasta tai murotaikinasta maun mukaan. 

Kaada sose päälle ja paista 150 asteessa (minulla kiertoilmauuni) n. 45 min. kunnes ei enää hytky ravisteltaessa.

Älyn hyvää vaniljajäätelön kanssa! 

Tasavuodet lähestyy

Mittariin tuli 48 vuotta. (En juhli enkä kaipaa erityisiä huomionosoituksia, perheen kesken niin sanotusti. Töihin vien erityisesti muutamalle lähimmälle ihanalle työkaverille vähän piirakkaa, loput saakoon sitten ne, jotka työmaalla tänään ovat.)

Onneksi olen syntynyt tasakymmenellä, koska vaikka tässä iässä kukaan ei enää kysykään "minkä ikäinen olet" vaan "milloin olet syntynyt", tasakymmenestä on nopea ja helppo laskea mitä mittariin tulee.....  JOS sitä nyt joku sattuisi kysymään. (Kysyjä on todennäköisesti joku alle kouluikäinen....)

Kaksi vuotta tasavuosiin, puoleen vuosisataan.  Onko elämä ohi?
En tiedä suvussa kenenkään saavuttaneen sataa vuotta, pitäisikö olla ensimmäinen?

Kolme vuotta sitten sain idean, jonka toteuttamista pohdin edelleen: matkustaa viettämään merkkipäivää jonnekin, ja maksaa koko oma perhe (sisältää lapset puolisoineen) mukaan. Olen totta puhuen kolme vuotta laittanut rahaa sivuun joka kuukausi tätä ideaa varten, mutta valitettavasti vuosien varrella olen säästöilläni joutunut käymään, esim. tuossa surullisessa kylppäriremontissa.
Mutta aikaahan tässä vielä on. Hmmm..... erittäin houkuttelevaa!!

Muuten: miltä nyt tuntuu?
Olen tyytyväisempi itseeni kuin kaksvitosena. Naamassa näkyy eletyt vuodet, kurttuja ja juonteita on siellä ja täällä. Kroppa on löysempi ja roikkuvampi kuin vaikka kolmevitosena, mutta muuten luulen, että olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin olin silloin, kiitos noiden nelijalkaisten personal trainereiden.

Henkisellä puolella kehitystä on tapahtunut varmasti eniten. Olen aina ollut liikkeissäni nopea, enkä jää taivastelemaan, jos asiat voi tehdä. Nyt voin malttaa hetken.... (Huom! Hetken...)
Olen tätä nykyä vähän harkitsevampi, pystyn jopa ajattelemaan, ennen kuin päästän suustani isompia sammakoita. Heh! Ainakin joskus.

Ikäkriisinä: en suinkaan aina tunne itseäni viiskymppiseksi. Päinvastoin.
Olen töissä ja muutenkin paljon tekemisissä itseäni nuorempien kanssa, ja vaikka vanha ei jaksakaan enää bailata aamuun, koen kuitenkin itseni hyvin paljon samanikäiseksi näiden kanssa. Lienen siis perusluonteeltani lapsellinen, koska juttujen taso kolahtaa paremmin 30-35 vuotiailta kuin ikäisiltäni....

Olen pirskatin ylpeä lapsistani. Hirveän monta muuta asiaa en pysty omimaan omiksi saavutuksikseni, mutta nämä kolme kyllä. Ne on kasvatettu ihmisiksi, pärjäävät ja osaavat käyttäytyä eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa.

Poika (tänä vuonna 24v) lähtee huomenna idän lämpöön moikkaamaan isääni ja olen siitä niin iloinen hänen puolestaan. Minusta on vilpittömän hienoa tietää, että hänet voi laittaa maailmalle lomailemaan ilman pelkoa, että hän vetää kännit jo kentällä ja päätyy heitetyksi ulos koneesta, tai vetää aineita ja päätyy Thaimaalaiseen selliin.
Todennäköisesti hän käyttää viikon univelkojen korjaamiseen, juo litroittain kahvia isäni kanssa, filosofoi ja keskustelee, paistattelee ja polskii, lomailee ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012. Takuulla ansaitusti!

Isompi tytär (tänä vuonna 22v) taas tekee raivokkaasti töitä, pistää niin paljon rahaa säästöön kuin pystyy. Käy illat vielä lukio-opintoja ja pyrkii saavuttamaan elämässään paljon. Haaveilee ja laskee miten haaveet voi realistisesti toteuttaa. Toisaalta hassuttelee ja osaa iloita hetkestä. Innostuu asioista sekunnissa, mutta pystyy harkitsemaan ennen pikaista toteuttamista. Aina halukas ilahduttamaan muita!

Nuorin, Ipana (kohta 17v). Myönnettäköön: meidän eniten hemmoteltu.
Tekee koulunsa eteen paljon töitä. Harrastaa vakavissaan mutta loistavalla huumorilla. Auttaa kotona missä keksiikin pyytää ja toisaalta saa päähänsä ilahduttaa leipomalla jotain "vain, koska kaapissa oli aineita". Luotettava kuin peruskallio!

Melkein viisikymppiseksi olen ehtinyt paljon.
Voin olla rauhallisin mielin ja tyytyväinen kaikkeen saavuttamaani.
Maailmaa on kierretty sen verran, että uskallan olla kaikenlaista mieltä milloin mistäkin.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa!