Arkihaaste 8-9/52

Olemme lomalla 17.2. - 4.3.

Ehkä on epäreilua laittaa kuvia "arjesta" kun kyse on lomaviikoista. Mutta toisaalta vietämme täällä tietynlaista arkea kuitenkin.

Kohde on Hua Hin, Thaimaa.

Kuva vuodelta 2015

Lämpömittaria pidetty tarkoituksella auringossa altaalla.....

Nousee, nousee....

112 Residence

Anopin kanssa tuk-tukin kyydissä tukka hulmuten

Eräs tuttu asunto tuolla yläkerrassa.

Tällä kertaa asumme tästä kuvasta katsottuna vasemmalla portin toisella puolen.

Myös yläkerrassa, eli ns. huutoetäisyydellä.

Kuvaus matkasta reissun jälkeen eli ensi kuussa.

Tuntuu melko hurjalta edes ajatella näin.

Arkihaaste 7/52

Tästä se ei paljon arkisemmaksi mene

Kun toinen syö kolmasti päivässä, ruoka-aika on vähän niin kuin koko ajan.  =)

Totta puhuen kolmasti päivässä on todella paljon vähemmän kuin neljästi. Vasta viime viikonloppuna siirsin kolmeen ateriaan ja elämä helpottui heti aikataulullisesti.

Tähän liittyen aivan hillittömän hauska juttu, joka löytyi Bonon kasvattaja-kansiosta.

Joka pennulla oli siis oma kansionsa, missä kaikki tärkeät paperit.

Nauroin tätä ääneen. "Jos koira ei syö ruokaansa....."  Ahahhahahah!!

Minulla on käynyt tuuri, enkä ole koskaan joutunut keskustelemaan siitä, onko koira nirso tai jättääkö se syömättä. Tällainen perus-ahne sopii meille. Osaan motivoida sen koulutuksessakin paljon paremmin nameilla kuin leikillä tai muille keinoin.

Ystävänpäivä vs. Valentine's

14. helmikuuta.
Tänä Herran vuonna 2017 sattuu tiistaille.
Suomessa Ystävänpäivä.

Allekirjoittaneelle vähän "hankala asia".

Silloin kun olin vielä teini-ikäinen (17-20 v.), asuin nuo vuodet kahdessa maassa, USAssa ja Englannissa, joissa molemmissa tätä päivää vietetään Valentine's Day'nä. Valentine's on ihan jotain muuta kuin ystävyyttä, sehän on rakkauden ja rakastavaisten juhlapäivä, kaikkien tyttö- ja poikaystävien imelistä imelin päivä. Ja hei, sen kohteena oleminen on ehkä parasta mitä on.....  =D

Ah, muistan ne ihanat kortit ja kukkakimput ja karkit yms. joita joskus lähetti tai postipoika kantoi kotiin...... ♥  ja kyse ei ollut edes mistään vakavasta. (Äiti oli ihan fiiliksissä niistä kukista ja suklaarasioista....)

Mutta idea oli nimenomaan se, että poika antaa tytölle jotain hassuja lahjoja (esim. Englannissa kohtuullisen harvinaisen lipun jäähalliin luistelemaan, minullehan se oli helppo nakki, mutta niille nuorille miehille ensi kosketus luistimilla jäähän) ja kaikki oli vaan sellaista kivaa vaaleanpunaista höttöä eikä mitään tosirakkautta.

Totta puhuen kyse oli enemmän kaveruudesta kuitenkin..... hmmm... (puhunko itseni kohta tässä pussiin? Auts!!)

Minulle päivä on ollut aina Valentine's ja muistan kun joskus 1990-luvulla sitä alettiin markkinoida Suomeen hysteerisesti nimenomaan Ystävänpäivänä. Silloin oli vielä Posti (kai se oli silloin Posti?) voimissaan ja jengiä kannustettiin postittamaan kortteja yms. (Se oli muuten sitä aikaa kun meidän mamma esim. lähetti vielä pääsiäiskortin.....) 

Kaikenlaista krääsää myös tuli myyntiin teemaan liittyen, ja henkilökohtaisesti inhosin koko ajatusta. Koska Valentine's. 

Minullehan on aina ollut vähän hankalaa hyväksyä, että kaikki mahdollinen krääsäkulttuuri raahataan tänne maailmalta teemapäivien nimissä, ja eritoten kun siitä muokataan jotain aivan muuta kuin alkuperäinen.

Halloweenin alan pikkuhiljaa hyväksyä, koska se pysyy teemaltaan ja idealtaan alkuperäisenä, mutta tästä Valentinesta en vaan pääse yli....  

Ei saa ymmärtää väärin.

Minä arvostan YSTÄVIÄ enemmän kuin mitään. Itselläni tosiystäviä ei ole kuin kourallinen. Ja jokainen heistä takuulla tietää olevansa kaiken sen arvoinen! 

Ystävyys on maailman paras asia, ja joskus kun oikein potkii päähän, on ihanaa tietää, että vain yhden viestin tai puhelinsoiton päässä on ihminen, joka tietää miltä minusta tuntuu ja joka kuuntelee ja tsemppaa.

Joku, jonka kanssa juttu jatkuu seuraavalla kerralla suunnilleen siitä lauseesta, mihin viimeksi jäätiin.

En kuitenkaan lähetä yhdellekään heistä Ystävänpäiväkortteja, en viestittele erikseen juuri tänään, että "olet sen arvoinen" tai toivottele yhteisesti somessa mitään ystävänpäiviä.

Haluan muistaa ystäviäni silloin kun he tarvitsevat minua, en tiettynä päivänä vuodessa!

Kaikesta huolimatta lystiä tiistaita kaikille!! 

Arkihaaste 6/52

Minähän en ole kovastikaan TV:n katsoja.
En ole vuosiin seurannut mitään ohjelmaa varsinaisesti telkkarista, ehkä Greyn Anatomiaa silloin alkuun, sitten innostuin siitä niin, että piti hankkia tuotantokaudet DVD:llä koska en ollut nähnyt niitä alusta lähtien... ja kun hankit yhden, tietäähän sen. Loppujen lopuksi ostin siis levyn enkä seurannut kerran viikossa jaksoa.

Tähän alustukseen liittyen, TV:n katsomisen sijaan luen.

Nyt on ollut jo jonkun aikaa meneillään Clive Cussler -kirjat.

Tykkään näistä vauhdikkaista, ei-niin-todenmukaisista seikkailuista, ja merestä ja sukelluksesta.

Kirjasto tarjoaa mahtavat palvelut.

Siellä on käyty myös pentukoiran kanssa.  =)

Toinen, nyt jo itselleni melko arkinen juttu oli tämä vakiokäynti.

Puhtaat paperit jälleen kerran.

Onneksi.

Ja joka kerta se jännittää yhtä paljon.

Hämmästelen

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa......

Koirille on olemassa Senior-papanoita. Niissä on vähemmän kaloreita, jolloin iäkkäämpi koira voi syödä vatsansa täyteen ilman isompaa pelkoa lihomisesta.
Miksei tätä logiikkaa voitaisi suorittaa karkkien kohdalla ihmisille???

Miettikää nyt: minä esim. tykkään hurjasti Pantteri-karkeista, se vihreä pussi on ihan paras kun saa yhden mustan ja yhden värillisen samaan aikaan laittaa suuhun.
Jos siitä tehtäisiin tällainen "iäkkäämpien rouvien malli", sen voisi nimetä vaikka Puuma-pussiksi ja uskon, että menestys olisi taattu!!  =D

Ole hyvä, Herra Fazer, idean saa vapaasti ottaa käyttöön.

Pentupainit

Salon Koirahalli järjestää viikottain pennuille mahdollisuuden turvallisessa ympäristössä tutustua ja sosiaalistua toisiinsa.
Me tietenkin, asiasta kuultuamme, päätimme lähteä pentupaineihin heti välittömästi - ja aikataulukin suosi. Minua suosi vielä sekin, että Ipana innostui lähtemään mukaan kameran kanssa, koska minun oli pakko katsoa tilannetta "livenä".

Ohessa kuvasaastetta keskiviikko-illalta.
Vaikka olin väsynyt, olin todella todella äärettömän tyytyväinen, että jaksoin lähteä.

Bono ei ole mikään oikein super-nopeasti lämpenevä, joten alkuun se oli vähän hämmentynyt ja ehkä hivenen huolissaankin. Nopeasti kuitenkin, kun pikkupennut oli aidattu toiselle puolen ja isommat toiselle, se lähti tutustumaan ja hankki kavereita.

"Minäpä tästä mamman hoivista nyt tulen..."

Ilme kertoo kaiken.

"Jestas kun toi toinen on nopea liikkeissään....."

Minulla sylillinen pentukoiria, suloista.

Miten nuo takajalat oikein kiertyy?

Nämä kaksi ylempää kuvaa on suuret suosikkini.

Ylemmässä toinen seisoo niin topakkana ja katsoo "isompien" puolelle.

Alemmassa on aivan upea ravi, hienosti kiinni-saatu hetki kameralla.

Kavereita Bono hankki ihmisistäkin.

Loppuvaiheessa mentiin jo isojenkin puolelle.

Kuten näkyy, ei ne nyt niin paljon isompia olleet, mutta oli siellä

kovempi vauhti ja enemmän menoa kun useampi koira.

Bono veti reilun 30 minuuttia ihan täysillä. Paini, juoksi, tutustui ja leikki.

Käytin sen kertaalleen kesken leikin pissalla ulkona ja kun se alkoi hakeutua Ipanan syliin, turvotin mukaan otetut nappulat, syötin ja lähdettiin.

Se käytännössä nukkui koko illan, nukkui viime yön kuin tukkilautta, on ollut todella rauhallinen iltapäivään saakka.

Ensi viikolla uusi "eskari" ja uudet kujeet!!

Elämäni ennen ja nyt

Entinen elämäni aikatauluna:

* 05:11 herätys sarastusvaloon
* 05:12 crocksit jalkaan ja lehden hakuun (20m), Edu pihalle, mahdollisesti autoon lämmitysjohto kiinni
* 05:13 paluu sisälle, Edu siirtyy vahtimaan ettei tyyny jäähdy liikaa
* 05:14 teetä tippumaan pannullinen, pukemaan ja pesulle
* 05:17 - 05:57 kirkasvalolampun valossa lehden lukua ja teen hörppimistä
* 05:58 pikaisesti vähän ripsiväriä ja hampaiden pesu
* 06:02 saatan nyprätä vähän otsatukkaakin vaikka pienelle letille
* 06:07 eväät koriin, kännykkä auki, kirkasvalo pois päältä
* 06:15 mennessä auto starttaa työpaikkaa kohti

Nykyään:

* 05:11 herätys sarastusvaloon
* 05:12 lapsen vanhat Kuomat jalkaan, lapselta peritty haalari (potkupuku) päälle ja pentu kainaloon, pihalle lehden hakuun (20m), mahdollisesti auton lämmitysjohto kiinni
* 05:14 haetaan Bono hangesta, jossa se telmii, koetetaan houkutella se pissaamaan
* 05:16 palataan sisälle Bono kainalossa, päästetään Edu pihalle
* 05:17 havahdutaan siihen, että lehti on ties missä (hangessa?), päästetään Edu sisälle lämmittämään tyynyä
* 05:18 laitetaan Kuomat jalkaan ja etsitään lehti
* 05:19 laitetaan pannullinen teetä tippumaan, vedenkeitin päälle, annetaan Bonolle pieni lasillinen piimää ja käydään pikaisesti huuhtomassa kasvot sillä aikaa kun se juo piimää.
* 05:20 Bono kainaloon ja otetaan se mukaan alakertaan, jossa puetaan, samalla pyritään estämään sitä repimästä tyttöjen pikkuhousuja pyykkikorista, napataan suusta yksi puoliksi syöty nenäliina ja kikatetaan sen toilailuja kun se aamuvirkkuna sinkoilee reunasta toiseen
* 05:21 palataan keittiöön Bonon kanssa, laitetaan sen nappulat turpoamaan
* 05:22 kaadetaan teetä ja astutaan samalla pissalätäkköön
* 05:23 pyyhitään pissat, haetaan alakerrasta uudet sukat, estetään Bonoa putoamasta portaisiin
* 05:24 istutaan lattialle pitelemään penneliä sylissä ja väistellään hillittömästi lipovaa kieltä  (Eau de Koiranpenturuoka....)
* 05:27 muistetaan laittaa kirkasvalolamppu päälle ja kaadetaan teetä jäähtymään
* 05:28 istutaan lukemaan lehteä
* 05:29 pelastetaan juoru (huonekasvi) Bonon hampailta ja ohjataan se lelun viereen
* 05:30 palatessa astutaan vastasyntyneeseen pissalätäkköön
* 05:31 käydään vaihtamassa sukat osa 2 ja kuivataan pissat
* 05:32 istutaan jälleen alas, avataan lehdestä jo toinen aukeama
* 05:35 ollaan istuttu "lukemassa" lehteä jo tovi, toisella silmällä pentua vahtien, hörpätään teetä
* 05:38 Bono kyllästyy leluunsa ja alkaa pureskella jalkoja ja lahkeita, napataan se syliin "rauhoittumaan"
* 05:45 Bono on nuollut naaman märäksi, pureskellut lehdestä puoli aukeamaa muhjuksi, lähes kaatanut teelasin ja haluaisi leikkiä
* 05:50 käydään pesemässä kasvot uudestaan
* 05:51 pelastetaan kakara pois vessasta, jossa se raastaa vessaharjaa
* 05:52 palataan vessaan, jossa se tällä kertaa haluaa syödä vessapaperin
* 05:53 siivotaan n. 30 metriä vessapaperia pois eteisen lattialta ja koetetaan saada suurimmat paperimössöstä pois sen suusta
* 05:55 laitetaan ripsiväriä ja napataan Bono pois vessaharjan kimpusta uudelleen, nostetaan se keittiöön
* 05:56 laitetaan hammasharja suuhun, samalla nauraen penskan hullunjuoksua pitkin keittiötä ja eteistä, spurteissa tassuja on varmasti enemmän kuin neljä
* 05:57 käydään laittamassa eväät koriin ja havaitaan, että korista on jossain välissä syöty palanen
* 06:00 mies nousee, laitetaan hänelle kahvi valumaan
* 06:01 mies toteaa astuneensa pissalätäkköön ja lähtee Bonon kanssa vaihtamaan vaatteita alakertaan, kuivatellaan pissat
* 06:05 juodaan kiireesti hyvin jäähtynyt tee, pestään hampaat uudelleen ja silitellään Edua
* 06:06 mies palaa ja antaa Edulle ruuan, sitten Bono saa turvonneet papanansa eteen
* 06:10 on valitettavasti pakko lähteä vaikka tätä toilailua katsoisi kuin parasta tosi-TV:tä ihan koko päivän
* 06:45 työkaveri kysyy töissä miksi vain toisessa silmässä on ripsiväriä ja poskessa hammastahnaa, tajuan, että tukkaa ei ole harjattu kahteen päivään saati että mukana olisi edes pinni, jolla sen laittaa sivuun. Teen sideharsosta tukkapompulan.

Lovin' my life!! ♥ 

Karu töihinpaluu

Olin tosiaan yhteensä pari viikkoa pois töistä, erilaisilla lomilla ja vapailla.

Eilen sitten pitkän tauon jälkeen lähdin pukuhuoneesta jopa vähän innostuneena (tykkään työstäni ja työkavereistani) tepsutin hissille ja voihan jösses saakeli....

... hissi teipattu täyteen kammottavia keltaisia lappuja, joissa teksti "osasto suljettu, ehdoton vierailukielto".

Teki mieli vetää uukkari siinä kohtaa ja palata häntä koipien välissä kotiin.

Meillä on siis täysi sulku. Influenssaa joka nurkassa.

Surkuhupaisaa tässä on se, että silloin pari viikkoa sitten lauantaina kun olin viimeistä työpäivää, meillä todettiin viisi (5!!!) uutta tautia päivän aikana ja tehtiin jumalaton hurlumhei sänkyvalssi, että saatiin eristyksiin kaikki tartuttavat. Ja siinä kun siirrettiin, uutistenlukija kailotti suureen ääneen, miten "Länsi-Suomessa alkaa tämän vuoden influenssakausi tulla kohti loppuaan...."

Ai jaha??

Kaksi viikkoa ollut täysi helvetti eikä näytä helpottavan.

Itse olin onnekseni sijoitettuna ns. puhtaalle puolelle, eli osaston palo-ovet on lukittu, toisella puolella jyllää nyt tauti ja meidän puolta siivottiin sitten niin vahvalla kloorilla ja otsonoinnilla, että luulisi kuolevan jo vähän ärhäkkäämmänkin taudin itiöt.

Tamiflu menee siellä nyt vähän jokaiselle, henkilökuntaa (myös itseni, kun olin ollut osaston tiloissa n. 30 sekuntia) testataan heti kun kerran yskäisee, ja kaikki hoitotoimet tehdään kuonokoppa päässä hanskat kädessä.

Tavaraa on laitettu säkkitolkulla roskiin (kaikki paperitavara mitä ei voi viinalla pestä tai mikä ei kestä käsittelyjä....) joten halvaksi tällainen ei tule.

Onneksi mulla on ihan parhaat ja ihanimmat työkaverit!!

Vaikka väitänkin, että se kollega, joka pääsi sen vessaharjan mun sieraimeen työntämään, ihan vähän nautti siitä (vahingonilosta), vakavasti puhuen kuitenkin jokainen ottaa nyt omat oireensa tosissaan ja esim. vähänkin räkäiset on nyt jääneet suosiolla kotiin.

Näytteenotto ei tosiaan ollut mitään miellyttävää. Se vessaharja (siis pieni pyöröharja) työnnetään oikeasti sieraimesta n. 12 sentin syvyyteen, se kutittelee kurkkua siinä kohtaa kun sitä pyöräytetään....  aarrrgghhh!! Olipa kammottavaa.

Nyt vaan toivotaan, että tauti syö itsensä loppuun eikä uusia tartuntoja tule.

Toivon meidän talon päättäjille nyt viisautta pitää osasto suljettuna kunnes jokainen näistä potilaista on kotiutettu ja tyhjä osasto sitten siivottu viimeisen päälle. 

Yksikin uusi potilas tuonne joukkoon ja sehän lehahtaa siitä sitten uudella voimalla taas....

Ja seuraavaksi herkuttelemme ajatuksella: tervetuloa noro! 👿

Missä mun talviloma??? Pari viikkoa vielä....... kestää, kestää...

*****

Kuvat vain viihdykkeenä. Halusin näin ikävään aiheeseen vähän lempeämpiä kuvia eikä Bonoa voi joka tekstin kuvitukseksi laittaa.

Arkihaaste 5/52

Tässä vaiheessa näen jo, miten tästä haasteesta voi tulla hieman haasteita.....  =)
Meinaan sen verran jokapäiväisiä asioita on jo ehditty luetella, että kohta voi olla, että saa oikein pohtia jotain uutta.

Koska pentu, arkiset asiat on vähän erilaisia.

Nukkuvaa penskaa on aina ihana katsoa. (Meidän... ei ehkä niinkään muiden.)

Lattialla vanhoja pyyhkeitä, koska ne on helpompia siivota kuin sanomalehti (lehdeltä valuu pissa pois kun sitä koettaa taitella kantaakseen ulos) ja toisekseen ne toimii "mattona" joissa tassuilla on hyvä pito. Muuten kun lattia on liukas.

Ei oikein kaunista, mutta toimivaa ja väliaikaista.

Pyöritän näitä pyyhkeitä koneessa päivittäin pikaohjelmalla. Sitten kun pissakausi päättyy, pesen ne suunnilleen keittämällä. Ovat normaalisti käytössä saunan pukuhuoneen lattialla imemässä suurimmat valuvedet....