lauantai 2. huhtikuuta 2016

Vessan remonttia

Kuten edellisestä kävi ilmi, tässä talossa on joitain todella huonoja ja onnettomia tiloja, ja toisia, joiden kanssa ei vaan aikanaan juuri ajateltu, vaan tehtiin nopeasti valmista. Pakko toki myöntää, että olen niitä sietänyt hyvin 15+ vuotta joten ei ne nyt niin huonoja ollut alunperinkään. Ammattimiehet kuitenkin asialla.

Tämän talon suurin (pienin) murheenkryyni on totta puhuen vessa. Ensinnäkin niitä oli alun perin vain yksi. Jostain tuntemattomasta syystä viemäriputkea ei ole aikanaan vedetty vinttiin (missä on makuuhuoneet) ja se on paitsi naurettavan älytöntä, todella epäkäytännöllistä perheessä, jossa oli kolme pientä lasta yhtä aikaa. (Älkää ajatelko koko perheen vatsatautia….) Me teimme toisen vessan kellariin, minne se oli mahdollista saada, koska viemäriputki menee sellaisesta paikasta. Vinttiin sen järjestäminen olisi vaatinut valtavan välikatonkin repimisen eikä se ollut järkevää.


Tästä lähdetään. 
Tason päällisestä seinästä puuttuu pari lasihyllyä.

Asuinkerroksessa oleva vessa on mallia kääpiö, hyvä jos neliön verran pinta-alaa yhteensä. Sinne sitten sujautettiin alun perin ihan normaalikokoinen allas (syvyys 50 cm) ja viereen taso. Kätevähän se oli, omalla tavallaan, mutta jopa allekirjoittaneen ei-niin-leveät-hartiat oli aika ajoin ahtaasti pytyllä istuessa. Pohtikaa vaan jonkun normaalikokoisen sopimista…

No, tässä loman jälkeen vähän pikaisesti tuli mieleen, että joko nyt olisi aika uudistaa tuo kolonen. Mieheni onneksi innostuu nopeasti kun kyse on moisesta järkevästä asiasta, joten ylipuhumiseen ei mennyt aikaa. Veski ”räjäytettiin” tyhjäksi, vain pytty jäi paikalleen. Yövuorojen krapulapäivänä (viimeisen yön jälkeen) sitten Ingvar Kampradin kauppaan ja sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa. Olin yöllä kaivellut netistä vähän nimiä ja tietoja, joten oli helppo kävellä suoraan oikealle osastolle ja valita. Mukaan lähti pesuallas, allaskaappi ja kaksi pitkää kaappia.


"Räjäytettynä" - kaikki muut pois paitsi pytty.
Olin (onnellisesti) unohtanut, että takaseinässä oli aikanaan maalattu 
turkoosi "kehys" yhdelle taululle.



Ja mikäänhän ei ilahduta perfektionistin mieltä kuin tavarat/roinat/kamat/romut joita on joka ikinen pinta ja taso täynnä. Erityisesti keittiössä, joka on mun valtakuntaa. 
Tulen muutenkin lähes huonovointiseksi, jos aamulla herättyäni keittiön tasoilla on iltaisia likaisia astioita. Tää tavaramäärä aiheutti oikeesti päänsärkyä.


Paluumatkalla Ikeasta lastin kera.

Takaseinä on aikanaan tehty vanhoista tiilistä ja olen sen maalannut valkoiseksi. Tiilten pinnat oli kuitenkin karheat ja keräsi tietenkin kaiken pölyn. Slammasin ensin remonttilaastilla suurimmat kolot. Pinta jäi tietenkin epätasaiseksi, mutta ajattelin hiomisen ratkaisevan vähän tilannetta. Seuraavana päivänä sain kuitenkin mielestäni kuningasajatuksen, ja ohensin remonttilaastia melko löysäksi ja ”maalasin” koko seinän tällä ohuella laastilla. 


Työvälineet


Eka kierros karkealla tehty, kuivumista odotellessa


Rouva työnsä äärellä.

Sehän teki ihmeitä. Pinta on nyt enemmänkin pyöreä niiltä osin, joissa on kohoa. Täysin sileäksi sitä ei saisi kuin tekemällä uusiksi. Toinen maalaus teki pinnasta tosi hyvän. Kevyt hionta ja maali päälle. Avot. Kaikki pinnat maalattiin puhtaan valkoiseksi. Kaakeleita piti alun perin DC-fixillä muuttaa, mutta loppujen lopuksi päädyin kuitenkin pitämään alkuperäiset punertavat. Lattia on kuitenkin samaa sävyä, ovi tummanruskea, ja liiallinen valkoisuuskin on ärsyttävää. Ehtiihän niitä myöhemmin ”värittää” jos mieli muuttuu.

Pitkät kaapit paikalleen, toinen on heti oven jälkeen oikealla. Siinä on peiliovi, jolloin vastapäisestä isosta peilistä voi helposti nähdä myös oman niskavillansa, jos vaikka haluaa sitä pöyhiä aamutuimaan…  Allas on syvyyssuunnassa huomattavasti pienempi, mutta toimittaa asiansa. Kaappeihin mahtui paljon paremmin tavaraa kuin vanhalle tasolle + siihen peilikaappiin, mikä pytyn yläpuolella teki tilasta vielä ahtaamman tuntuisen. Patteri maalattiin räyhäkkään väriseksi hopeaksi, koska varastosta löytyi pojan aikanaan sähkökitaraan käyttämää maalia ja ilmastointiputken suojakin on harmaa. Kilikali-maali haisi pahalle, mutta oli älyttömän hauska ajatuksena.


Patteri on räyhäkäs. Poika hekotteli kuultuaan, että hänen jämämaalit on löydetty.


Sikäli valmista, että vain taso puuttuu altaan ja kaapin välistä. Siellähän mahtuu suorastaan hengittämään. Ja pojat miten paljon mahtuu kapeaan kaappiin (kun on ensin poistanut mm. 15 jonninjoutavaa kuivunutta kynsilakkaa suoraan piharoskikseen....)

Täällä siis melko onnellinen "uuden" vessan omistaja. Joskus se vaan on kirjaimellisesti pienestä kii.

****
Lystiä huhtikuuta muutenkin. 
Allekirjoittanutta vedätettiin niin 6-0 töissä aprillipäivän aamulla, etten ole hetkeen hekotellut yhtä railakkaasti. Kävikö muilla yhtään onnistuneita piloja?

3 kommenttia:

  1. Voi mä tiedän tunteen tosta yhdestä ainoasta vessasta lapsiperheessä :P Eikä meille näillä näkymin ole edes tulossa toista.
    Ja miten ihmeessä sitä kampetta kerääntyykin niin paljon kaappeihin, siis varsinkin vessan/kylppärin kaappiin?! Musta tuntuu, että vaikka kuinka viskelen sieltä jutun jos toisenkin pois, niin silti niitä purkinpohjia ja ponnarilenkkejä on vaikka kuinka!

    VastaaPoista
  2. Teillä on mahtava meininki menossa ja naurattaa tuo autokuva, miten tuttua, kun auto on lastattu Ikeakamalla. :) Täällä on kaksi vessaa, mutta tuntuu että me naiset käytämme pikkuvessaa, koska siellä saa olla rauhassa ja mies käyttää kylppärin vessaa. Eli ruuhkaa välillä kuitenkin on ja jos ei muuta, niin Samu koira ainakin yrittää aina änkeä mukaan ja sinne pieneenkin vessaan. ;)

    VastaaPoista
  3. Meidän vessa on ärsyttävästi tehty silleen jälkikäteen keittiön nurkkaan. 16 vuotta on ollaan tässä asuttu ja olen kokoajan haaveillut siitä, että se siirretään johonkin muualle. Mutta mihin? Mies on sanonut, että tehdään uusi ulkohuusi, mutta ajatus ei oikein minua kiehdo!
    Vessa on asiansa ajanut, mutta se on niin hemmetin ruma ja epäsiistin näköinen. Nyt olen päättänyt, että kesällä se remontoidaan ja saa jäädä siihen keittiön nurkkaan. Kyllähän me kahdestaan tällä pienellä keittiöllä pärjätään!

    VastaaPoista

Arkihaaste 46/52

Tämä ei unohtunut. Munasin vaan aikataulun.  =) Valvoin la-su yön koska särkevät hartiat ja selkä (huono tyyny) ja sitten tein siihen per...