Kun happi loppuu....

Varsin vauhdikas maanantain lääkevuoro. Neljäs työvuoro putkeen, neljäs työvuoro niin, että osastolla on ollut käynnissä homeenpoisto / kuivatus / jokin merkillinen operaatio, mikä pitää sisällään muovitetun huoneen ja kovasti hurisevat imurit...

Meillä oli töissä vastaava kuivatus ehkä puolisentoista vuotta sitten. Silloin aloin oireilemaan sillä nimenomaisella käytävällä: silmien kirvelyä, nuhaa, kurkkukipua....
Pyysin ja sain siirron toiseen soluun, mahdollisimman kauas tuosta kuivatuksesta. Selvisin.

Nyt jo perjantai-iltana huomasin, että nokka on tukossa ja silmät kirvelee. Olo oli muutenkin jotenkin liian nuutunut siihen nähden, että olin töissä 12-20. Mutta ei kun uutta putkeen. Viikonloppuna jaoin myös tabletit, ja koska kuivatus on lääkehuoneessa, uusi paikka jaolle sijaitsee paikassa, jossa sai parvekkeen oven selälleen. Oli viihtyisää ja raitista. (Moni muu ei tykännyt kun huone oli kuulemma kuin jääkaappi, minusta siellä oli mukavaa.)

Mutta eilen maanantaina farmaseutti jakoi pillerit ja olin itse vain tippavuorossa, käytännössä istuin siis yhdessä kansliassa tekemässä tarvittavat kirjaukset sen lisäksi, mitä nyt juoksin ympäri osastoa tekemässä töitäni.
Joskus iltapäivällä se alkoi: ikävä tunne rintakehällä, kuin ei olisi saanut henkeä. Ihan kuin keuhkot olisi loppuneet puoliväliin. Hengittäessä tunne oli lähinnä, että silmät pullistuu päästä....

Ja vuoron loppuessa totesin, että henki ei vaan kulje. Joten työkamppeissa (käytin hyväkseni, koska pääsin jonon ohi, myönnän!) luukulle päivystykseen ja sieltä samantien lekurille. Kuuntelussa kaikki kuten ennenkin, ei rahinoita, rohinoita tms. Olin vähän tsekkaillut matkan varrella ja tiesin, että saturoin ihan hyvin, ei poikkeavaa siinäkään. Sydänfilmin halusi poissulkuun ja sitten heitti avaavan lääkkeen hengiteltäväksi. Joten siellä verhoissa sitten piiputin sen 10 min.
Olo toki koheni, mutta silti ajoin aamulla töihin ilmoittamaan, että olen omalla ilmoituksella päivän pois. Siitä seuraavaksi sitten työterveyteen ja jatkoja....

Nyt mittaillaan nelisen viikkoa PEF-arvoja eli noita astmaatikkojen puhalluksia. Töihin on tarkoitus palata vapaiden jälkeen perjantaina. Ja jännittää ihan pikkasen....

****
Hain jääkaapista sinne jääneen rahkan vielä työterveyshoitajan käynnin jälkeen, kävin labroilla ja totesin työmaalla, että pomot ottavat asian vakavasti: siellä siirrettiin henkilökuntaa pois sen pöhinän vierestä vauhdilla. Arvostan!!

Työterveyshoitaja oli ilmeisesti myös käynyt osastolla. Toivon, että puuttuvat asiaan tarpeeksi. Talon johto lakkautti suunnitelman väistötiloista, joilla koko talo olisi remontoitu kunnolla ja kerralla. ILMAN, että kukaan altistuu. Nyt sitä maksetaan pahimmassa tapauksessa henkilökunnan terveyden kustannuksella......